Muskettisoturien uudet seikkailut

Muskettisoturien seikkailuista on tehty useampikin elokuva ja näytelmäversio, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt ensimmäisen seikkailun jälkeiset tapahtumat. Dumas itse kirjoitti niistä tuhansia sivuja, mutta elokuvaksi niistä ei ole taipunut kuin muutama ja näytelmäksi ei ainuttakaan.

Viime kesän suuritöisen, mutta varsin onnistuneen ”Kolme muskettisoturia”- näytelmän jälkeen kävi ilmeiseksi että tuo puute oli korjattava ja nuo urhoolliset sankarit ansaitsisivat jatko-osan. Vaakakupissa painoivat myös jo valmiina olevat upeat lavastukset, aikaa ja kekseliäisyyttä vaatinut puvustus ja näyttelijöiden lukuisat miekkailuoppitunnit

. 

Juonta ei kauan tarvinnut haeskella; Dumas itse antoi sysäyksen oikeaan suuntaan muutamalla oivallisella tarinan kuljetuksellaan ja roistojahan tuon vanhan herran varastosta löytyy mittava kavalkaadi. Hiukan ranskan historian kertausta, ja Voila´, juttuhan syntyi kuin itsestään!

Tyylilajiksi viime vuoden tapaan komediallinen seikkailu musiikilla höystettynä. Tapahtumat itsessään ovat jännittäviä, kuten seikkailujen tuleekin olla, mutta roolihahmot tapahtumien ja sankareiden ympärillä koomisia; pöhköjä siniverisiä, kieroilevia kirkonmiehiä ja itseään täynnä olevia poliitikkoja.

Musiikin säveltäjä löytyy onneksi läheltä. Petri Willman, viime kesänä kardinaalin oikeana kätenä Jussacina esiintynyt rokkari, säveltää teksteihini sopivaa musiikkia. Kun kovat kallot on lyöty yhteen joitakin kertoja, valmiina on kymmenkunta uutta kappaletta ryydittämään musketöörien seikkailuja. Musiikin tarkoitus on kuljettaa juonta eteenpäin tai syventää roolihahmon sielunelämää. Pelkkä laulu laulamisen takia ei riitä. Dialogia loppusoinnuin, sellaista on musiikki teatterissa!

Kun kirjoitustyö alkoi, tiesin onneksi näyttelijäkaartimme koostuvan osittain viime kesän mainioista tyypeistä. Kovinkaan moni ei halunnut luopua jo tutuksi tulleesta ystävästään joten kirjoittaessani tiesin kenen suuhun sopivaa tekstiä tuottaisin. Kun tarinaa suoltuu paperille, kuulen mielessäni kuninkaan ruikutuksen kardinaalille ja Milady de Winterin pahantahtoisen ilkeilyn Athokselle. Työ helpottuu muun lisäksi myös käsikirjoittamisen osalta paljon, kun tietää etukäteen kenen kanssa pääsee työskentelemään.

Ensimmäiset lukuharjoitukset jännittävät aina. Kun on kirjoittanut kuukausia omassa munkkikammiossaan tekstiä (lähinnä yön pimeinä tunteina) jonka kuulee vain päänsä sisällä, on aina arvoitus miltä teksti kuulostaa puhuttuna. Kun Porthos näkee vanhan ystävänsä Athoksen ja toteaa ” Mon ami, syleillään” todistavatko katsojat 1600-luvun sankarien veljellisen tapaamisen, vai jotakin aivan muuta! Ja kuinka kaikki toimii elävän yleisön edessä. Sitä saamme jännittää ensi kesänä heinäkuun alusta alkaen!

Jari Lehto

käsikirjoittaja

ohjaaja

Lähes koko työryhmä.