Kuultuani, että kesänäytelmäksi tulee Duman Kolme
muskettisoturia, innostuin heti, olihan Monte-Criston kreivi lapsuuteni suosikkikirja
Tarzaneiden ohella. Olin valmis auttamaan ainakin lavasteiden kanssa ja
osallistumaan tarvittaessa joukkokohtauksiin. Harjoitusten alkaessa hämmästelin
miekkoja kaukaa, vähän arastellen. Ohjaajan innostus tarttui ja yhtäkkiä olin
rohkeasti kokeilemassa kaikenlaista. Miekkailutreenit imaisivat mukaansa
samantien. Hehkuin jännityksestä joka harjoituskerta ja voi sitä yllätystä, kun
tulin värvätyksi kardinaalin joukkoihin - tällainen vanha kanttura!
Vähän kuin vahingossa pikkurooleja karttui useampia:
kardinaalin sotilas pikku-Pascal, juustokauppias, kultaseppä, torvensoittaja ja
kantaja. Tänäänkin takana on kahdeksan vaihtoa hahmosta toiseen. Vesipullot
vajenivat kulissien kulmilla ja auttavia käsiä ilmaantui ihanasti kiperimpiin
hetkiin.
Olen oikeastaan elänyt mukana kaikissa kohtauksissa ja
osallistunut tapahtumiin tilanteiden kehittymistä sivusta seuraten ja
replikointia kuunnellen, myös hiljaa ajatuksissani lavasteita maalatessani.
Olen yrittänyt omalta osaltani visualisoida ohjaajan toiveita todeksi yhdessä
ahkerien ja taitavien työryhmäläisten kanssa. Näyttämömiljöön on hyvä antaa
turvallinen syli, paikka jonne on mukava tulla. Rakennelmat, siveltimien ja
telojen vedot antavat näyttelijöille hiljaista taustatukea tehdä omaa roolityötään,
kehyksen tehdä seikkailu todeksi. Upeat puvut ja henkilöt nousivat tänään ilta-auringonssa
hehkuvasta miljööstä esiin jotenkin erityisen kauniisti. Myös henkilöt saivat uusia
sävyjä ja vivahteita, ajatus kuului ja välittyi - ja yleisö nautti.
Kuuma seikkailu on takana, hiessä kylpevät saappaat kiskottu
jaloista, vaatteet ravisteltu ja hiekat huuhdeltu korvista. Armand-miekka odottaa
vielä puhdistusta. Hymyilen ja kehrään.
Heidi Roininen
Pikku Pascal
Smith juustokauppias
Smith kultaseppä
torvensoittaja
kantaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti