tekevät lomamatkoja ulkomaille. Minäkin lähdin keväälläaikamatkalle 1600-luvun Ranskaan ja kokemus on ollut valtavan hieno.
Olen nähnyt Louvren ja Notre Damen nousevan tyhjästä ja Pariisin
torit. Toiset juovat viiniä Wienissä, minä juon kaffetta
kuninkaallisten, kardinaalin ja hienojen miekkamiesten kanssa
pariisilaisen majatalon uumenissa.
Kuningas halusi olla päivän
maanviljelijänä, minä olen saanut olla maestro Lullina,
opettamassa ammattimuusikolle soitannantaitoja. Minulle, joka en osaa
soittaa mitään soitinta, tunne on ollut, no.... Ainakin
mielenkiintoinen. Mutta miehenä olo se vasta mielenkiintoista on
ollut, kun parta ja viikset eivät kasva, mutta muoti vaatiii... tai
vongata jääkylmää naista.
Olisin halunnut oppia
miekkailemaan, mutta jatkuva olkapäävaiva keväällä esti sen. No,
ehkä Lulli oli tuon ajan siviilipalvelusmies. Ja toisaalta
miekkailemassa mukana oleminen olisi estänyt minua näkemästä
sivusta, kun 8-vuotiaan pojanpoikani jalat alkoivat juosta
katsomossa, kun miekkailukohtaukset alkoivat. Hänen sisarensa on
myös huomattavasti verottanut omenapuideni satoa leikkiessään
hedelmäkauppiasta. Anteeksi, mummut vaan aina ajautuu puhumaan
kullannuppusistaan. Oli vain niin mahtavaa huomata, kuinka he ottivat
näytelmän omakseen.
En ole kirjailija, niin en osaa kuvata
kulisseissa tapahtuvaa kuhinaa, naurua, iloa, täydellisiä
ajoituksia ja vaatteiden vaihtoja. Minä vaan elän, hengitän ja
leijun tässä hetkessä. Merci kaikki rakkaat kanssanäyttelijät
tästä matkasta ja matkahan jatkuu vielä! Lulli ehkä säveltää
herttua Buckinghamin laatiman öödin ja siitä tulee listaykkönen.
Maestro Lulli
Hedelmäkauppias
Merja Vallin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti