Niin näköjään myös amatööriteattereille.
Tämänkesäinen spektaakkeli on kyllä ehdottomasti suuritöisin kesä — tai talvinäytös, jossa olen ollut ikinä mukana, mutta tehty työ ei enää paljon haittaa, hauskaa on.
Minua, kuten montaa muutakin, veti tähän proggikseen juuri muskettisoturien tarina eli joka pojan idolit miekkailemassa ja vitsailemassa ja vielä oikeilla miekoilla, eikä niillä itse tai isän veistämillä puukarahkoilla niin kuin silloin joskus.
Kulisseissa käy melkoinen sutina. Onkin melkein sääli kanssanäyttelijöitä, kun lähes kaikki muut juoksevat, meikkaavat ja vaihtavat riepua.
Itsellä ei ole ainoatakaan puvunvaihtoa ja repliikkejäkin aikas vähän.... No, olisivat käyneet musketöörikoulun aikanaan, kun eivät ole aatelistoa.
Tämä ON hieno esitys. Kaikki kanssanäyttelijät ovat erinomaisia tai vähintään hyviä, jos nyt musiikkipuolella ehkä joskus tulee joku väärä nuotti tai outo tanssiaskel.
Pääasia on että yleisö tykkää.
Varsinkin on hauska tarkkailla ihmisten reaktioita katsomossa. Etenkin pikkupoikien ja tyttöjen spontaaneja sellaisia.
Ja kun yleisö sitten antaa loppuaplodeja, näyttelijöiden kumarrellessa, on helppo uskoa, että tässä kesäteattereiden maassa noin puolet kansaa on amatöörinäyttelijöitä ja loput haluaisivat olla..... ainakin viimeistään tämän meidän näytöksen nähtyään.
PS. Vielä referoin ystävääni ja myös harrastajanäyttelijää Jari Mäkistä
"Tää ei ole mikään harrastus, tää on sairaus".
PPS. Erään kulissintakaisen mysteerin aion vielä selvittää. Kenen on "Jorma" niminen miekka joka joskus riippuu puisessa naulakossa vasemmalla kanalaan sisään mentäessä? Nimi on raaputettu seinään.
de Treville vielä kerran kiittää teitä hyviä ja kauniita ihmisiä ja toivoo sateettomia esityspäiviä Lempäälän Hakkarin Pariisiin ja Lontooseen (siitä Portugalista ei niin väliä sitten ollutkaan)
”Un pour tous, tous pour un!!!”
Petter Liikanen alias kapt. de Treville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti