Missä muualla kuin teatterissa voi aikuinen heittäytyä hulluttelemaan ja
päästää sisäinen lapsi valloilleen?
Kauheen vaikee yrittää kirjottaa siitä kuinka ilonen ja onnellinen oon
tällä hetkellä. Jos koskaan oon ollu oikeessa paikassa oikeeseen aikaan,
niin silloin, kun rooleja jaettiin muskettisotureihin. Miekkailemaan olin
kovasti lähdössä, mutta ilkee ikävä tenniskyynärpää teki tyhjäks ne
haaveet. Tilalle tuli jotain muuta...ihanan hurmaava kuningas. Molemmin
puolinen ihastuminen tapahtu heti ensilukemisella.
Kuninkaan ja mun ensi kohtaamisesta lähtien tiesin, että edessä on
viihdyttävä kesä. Ja sitä se on todellakin ollu. Koko poppoo, niin
näyttelijät, taustahenkilöt, ohjaaja kuin roolihahmotkin on pitänyt huolen
siitä, että harjotuksissa ja esityksissä on ollut hauskaa. Lähes
täydellinen kesäromanssi siis....... Hauskanpitoo hurmaavassa seurassa.
Buckinghamia lainaten.....uuuuuu.
Kuninkaan ja mun työjako on aika selkee. Mää hoidan meiät teatterille noin
2 tuntia ennen esityksen alkua. Teen kampauksen, maskit ja huolehdin
vaatteet yms. Myös jännittäminen on mun kontollani. Kuningas odottelee
vuoroonsa rennon letkeesti.
Vähän ennen h-hetkee kuningas ojentaa kaikki 154 senttiä ylhäistä
korkeuttaan ja fanfaarien pärähtäessä purjehtii ylvään palavasti ja palavan
ylväästi omalle leikkikentälleen. Lavalla kunkku hoitaa hommat ja mää voin
vuorostani ottaa rennosti.
Kuningas on ehkä hiukan lapsellinen ilonpurkauksineen ja hetkellisine
kiukutteluineen, kun aina ei vaan huvituta, mutta mököttään kuningas ei jää
vaan innostuu jo seuraavassa hetkessä ja painelee 100 lasissa menemään.
Tästä yritän ittekin ottaa oppia.
Jaaniin...että onks tullu mökellettyä... No joo, ehkä vähän. Kun kuningas
söhelsi viime esityksessä niin oli hyvä, että paikalla oli aina niin
terävä kardinaali joten hommat hoitu yhteispelillä ilman huolenhäivää.
Sydämen tykytyksiä sen sijaan kerkes aiheuttaan yllättävä ujellus
tekniikasta, mutta toki paikalla oli näppärät kaverit jotka hoiti homman.
Jälkikäteen kuultiin, että tekniikasta oli hetkeks kadonnu sähköt.
Näin ne palaset toimii, kukin hoitaa oman tonttinsa kuitenkin koko ajan
kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta kohti yhteistä päämäärää...pidetään
hauskaa yhdessä ja ennen kaikkea...hetkinen, hetkinen...kuninkaalla on
asiaa : "Jotta kansa näkisi!" Niin, tehdään tätä siis yleisölle.
Mää oon niin ihastunu, tykästyny ja rakastunu tähän prokkikseen, ihmisiin
ja roolihahmoihin, että ei tarvii kummonenkaan ennustajaeukko olla, kun
tietää, että viimesen esityksen jälkeen tuun tarviimaan nessun jos
toisenkin. Hiukan kadoksissa ollut intohimo rakasta harrastusta kohtaan on
taas löytynyt. Tähän on hyvä lopettaa tai toisaalta hyvä jatkaa, ihan mitä
se kohtalo taas tielle heittää.
Kiitos Jarille ja koko poppoolle.
Sari Lahovuori
Kuningas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti