Touche!

Kirjallisuuden ja elokuvateollisuuden kuuluisimpien kaksintaisteluiden 

pääarkkitehtina tunnetuksi tullut Alexandre Dumas osasi terävimmin ja

mieleenpainuvimmin yhdistää aseenkäytön draamaan sekä komediaan.

Kirjoittamansa Kolmen muskettisoturin aikakaudella 1600-luvun Pariisissa

miekkailutaito oli ritarihyve siinä missä rohkeus, rehellisyys, kunniallisuus, 

uskollisuus, jalomielisyys, kohteliaisuus ja kunnioitus kirkkoakin kohtaan.

Miekkailuun syttyivät niin sotilashenkilöt kuin nuori aatelistokin. Lisäksi

porvariston ylimmät ja opiskelijat saattoivat intoutua kaksintaisteluun 

uhatusta tai loukatusta kunniasta. Kaksintaistelutilanteet rakennettiin 

lähes näytelmän tapaan, ja jokainen yksityiskohta tehtiin unohtamatta 

visuaalista draamaa. Taistelijoilla oli käytössään omat sekundanttinsa 

(avustajat). Paikalle pyydettiin puolueeton todistaja ja lääkäri. Mittelö 

päättyi haavoittumiseen ja verisimmillään kuolemaan. Katoliselle kirkolle 

kaksintaistelut olivat ongelmallisia, koska uhreja ei kirkon sääntöjen 

mukaan sopinut haudata kirkkomaahan. Monet paavit yrittivät lopettaa 

nämä välienselvittelyt kokonaan. 

Nykyihminen arvioi kaksintaistelua enemmän urheiluna tai ilman sääntöjä 

toimittaessa väkivaltarikollisuutena. Miekkailussa kiehtoo sen vaara ja vauhti,

ei niinkään enää kunnianloukkauksen hyvityksen mahdollisuus. Kuluneista 

vuosisadoista huolimatta paljon samaakin on.  Kaksintaistelun psykologian 

ydin on ihmisen oman rohkeuden esiintuominen, tiedostaminen ja tilaisuus 

näyttää se muille. Taistelun kautta saattoi osoittaa olevansa kunnian mies ,

luonnehtii historian professori Michel Chalon Montpellier n yliopistosta. 

Aivan kuten näytelmässä, miekkailtaessa tilanne muuttuu nopeasti ja siihen

on osattava vastata sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Näyttelijät puhuvat 

alinomaa omista tai vastanäyttelijöittensä iskuista. Näytteleminen vaikuttaa 

olevan itsensä alttiiksi laittamista siinä missä miekkailukin. Viimeisen puolen

vuoden kokemus vahvistaa käsitystäni: parhaissa näytelmissä miekkaillaan!

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! 

    Jarmo Ranto

    Aramis